Lähteen rannalla elämä
- pieni mutta tärkeä romaani historiasta

Lähteen rannalla elämä on romaani kansalaissodan vammauttamasta erakosta sekä pienestä Iita-tytöstä ja hänen piikaäidistään. Tärkeässä roolissa on erakon ainoa ystävä: koira nimeltä Pikku.

Kirja kertoo elämästä Pilpalan ja Hunsalan kylillä vuonna 1923. Väri- ja mustavalkokuvitus.

KIRJAN TILAUS:

Kirjan hinta on 10 euroa, postitus 3 euroa.

Tilinumero: FI85 1030 3500 0581 81

Lähetysosoitteen ja puhelinnumeron voi ilmoittaa yhteydenottolomakkeella (valikossa). Yhtä hyvin käyvät sähköposti, Messenger- tai Whatsapp-viesti tai tekstiviesti.

KIRJAN MYYNTITULOT TILITÄN LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ VASTUULLISELLE RESCUE-YHDISTYKSELLE ELI JOLLEKIN YHDISTYKSELLE, JOKA TOIMINNALLAAN AUTTAA KODITTOMIA KOIRIA. (Kohde tällä hetkellä vielä avoin.)


Yhteistilauksena Lähteen rannalla elämän kanssa 'Makasiini - maallemuuttajan tarinoita' alennettuun hintaan 25 euroa. Postikuluja ei silloin tule erikseen tästä kirjasta, vaan koko lähetyksen hinta on 39,90 e.

Lähteen rannalla elämä –teos on fiktiivinen mutta pohjaa vahvasti Pilpalan ja Hunsalan kylien historiaan. Pilpalassa on tiettävästi asunut Salin-niminen erakko, josta kukaan ei kuitenkaan osannut nykypäivänä enempää kertoa. Kirjassa hän on kansalaissodan melskeissä henkisesti vaurioitunut mies, joka asuu yksin koiransa kanssa Pilpalassa. Kyläläiset kummeksuvat outoa miestä samoin kuin hänen ainutta ystäväänsä, noita Serafiinaa. Myös Kekkurin Serafiina eli Serafia Walden –niminen, noitana pidetty nainen on oikeasti asunut mökissä Näkyvänlammen rannalla.

Salinin sen paremmin kuin noita Serafiinankaan oikeaa elinaikaa ei tiedetä. Kirja sen sijaan sijoittuu vuoteen 1923 eli aikaan viitisen vuotta kansalaissodan jälkeen. Kirja alkaa tammikuusta 1923 ja päättyy seuraavan vuoden toukokuuhun.

Kirjaa rakentaessani ja kirjoittaessani paneuduin mahdollisimman tarkasti erilaisiin historiallisiin yksityiskohtiin, esimerkiksi saunomiseen, koulunkäyntiin, esine- ja rakennuskulttuuriin sekä kaupankäyntiin. Isoksi avuksi tuli Kansalliskirjaston digiaineisto, josta nyt voi etsiä luettavakseen muun muassa kaikki Loppea käsittelevät sanomalehtiuutiset
1920-luvulta. Jotkin kirjan tapahtumista pohjaavat suoraan näihin uutisiin tai
lehti-ilmoituksiin.

Kirjassa on myös melko runsaasti valokuvia. Niistä osa on värikuvia, osa tunnelmasyistä mustavalkoisia. Lista kuvista ja kuvauspaikoista on kirjan lopussa.

Lukijoiden kommentteja kirjasta:

Elävää, sujuvaa kirjoitusta. Tarina kehittyy kiehtovasti, lukija odottaa aina seuraavaa lukua.Tunteisiin vetoava kertomus. Onnistunut, elämäntuntuinen kokonaisuus. Kirjan rakenne on kuin elokuvan käsikirjoitus.

* * *

Olen tosi vaikuttunut tekstistäsi, se on niin sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Hyvää ajankuvaakin siinä ja paljon yksityiskohtia olet joutunut selvittämään. Oikein mukava lukea! Kiitos!

***

Tosi mainio kirja.

***

Kiitokset kirjan tekijälle! Selkeätä, inhimillistä ja mainiosti kirjoitettua on tuore kirjasi.

***

Oi että ihana tarina. Lapsen näkökulma on tähän juuri oikea. Ja se ettet mässäillyt kauhuilla, vaan nämä lähihistorian kipeät asiat olivat läsnä aitoina mutta tyylikkäästi. Ihana tuo onnellinen loppu, voi että. Että tuli elpyminen ja onni kaiken kauhean jälkeen. Ihana kertomus.

***

Kiitokset, oli mielenkiintoista Iitan kanssa tutustua Pilpalaan ja Hunsalaan. Ja Salinin tarina oli paljon ajatuksia herättävä.

***

Luin kirjan ja nautin siitä. Minä pidin 20-luvun Pilpalan elämän kattavasta kuvauksesta.


***

Kiitos ihanasta tarinasta. Sain kirjan käsiini eilen ja oli pakko lukea heti alusta loppuun. Oli niin
mielenkiintoinen tarina tutuista maisemista ja kerronta soljuvaa, mukaansa
tempaavaa. Ja tarinan loppu oli liikuttava. Onnittelut hyvästä kirjasta.

***

Kiitos kirjasta! Luin se jo pariin kertaan.
Kertomuksesta huokuu inhimillinen lämpö. Se vetoaa tunteisiin, kertoo kauniilla, elävällä tavalla siitä, miten vaikeiden aikojen jälkeen ihmiset halusivat olla ja elää rauhassa, vaikka olikin arkuutta puhua menneestä. Tarina on hauskakin ja todella loistavaa kieltä!

***

Haluan sanoa KIITOS Lähteen rannalla elämä -kirjastasi, kiitos että tuo koskettava teksti on olemassa! Olin odottanut sopivaa hetkeä kirjan lukemiseen ja kun se nyt koitti, uppouduin ja
eläydyin tarinaan syvästi. Kirja vei minut mukanaan ja samastuin liikutukseen asti Iitan ajatuksiin. Vaikka elämme nyt ihan toisenlaista aikakautta, tietyt asiat ja tunteet ihmisen sisällä eivät muutu. Kirjan päähenkilöissä oli sellaista suurta hyvyyttä, jota toivoisin itsessänikin ja muissa ihmisissä olevan. Tuollainen suuri hyvyys asustaa 9-vuotiaan tytön sydämessä. Iitan ja
Erakko Salinin ystävyys on todella koskettava, niin koskettava, että poskilleni vierähti kyyneleitä monta kertaa kirjaa lukiessani! Yksin hienoimmista kohdista oli se, kun Iita innostuneena alkoi koulussa tehdä Salinille liinaa, kun Salinin kodissa ei kummoisia koriste-esineitä ollut ja Iita halusi ilostuttaa tätä lahjalla, ja kun Salin myöhemmin tuli pyytämään anteeksi käytöstään lahjan nähtyään. Iita käveli koulusta kotiin surullisena niin, etteivät
valkovuokotkaan häntä ilostuttaneet. Mutta Salinin anteeksipyynnön jälkeen valkovuokotkin tulivat jälleen näkyviksi. Sivujen 36 ja 37 tekstin ja kuvan vuoropuhelu on niin upea, että aloin itkeä, kun tekstin luettuani katseeni kääntyi valkovuokkoihin. Tuolloin todella tunsin Iitan ilon ja onnen. Tuo kohta kirjassa on aivan erityisen hieno, mutta koko kirja on iso elämys! Olet nähnyt valtavasti vaivaa taustatietojen selvittämisessä. Itse olen yleensä ollut aika nihkeä lukemaan historiaa, mutta tämmöisen tarinan muodossa historia herää eloon ja tempaa mukaansa! Kaikki pienet yksityiskohdat tarinassa… todella nautinnollista luettavaa! Jatkossa en enää kettukarkkejakaan syö ”ahmien” vaan osaan arvostaa sitäkin enemmän :)

Tämän lukuelämyksen jälkeen katsoo Pilpalan seutujakin taas aivan uusin silmin! Paikka tuli läheisemmäksi! Tarinalla on iso merkitys ja voima! Olet, Marika, loistava tarinankertoja, kirjailija!

***

(Toisen lukijan kommentti edelliseen:) Kaunista palautetta❤ Ymmärrän palautteen antajaa, hän osaa hienosti kuvailla lukukokemuksen herkkiä hetkiä. Minulle kävisamoin, että monessa kohtaa tuli kyyneleet silmiin, mutten osanut sanoilla kertoa miksi. Se oli se aitous ja hyvyys, mikä kurjassa henki. Ne kohtaamiset!

Aavistus siitä, mitä Salinin erakko olikaan joutunut kokemaan ja sitten hän kohtasi hyvyyden pienessä tytössä. Ja niin haluaisin saada jatkoa! Että kaikki henkilöt jatkaisivat elämistään. Tai tuohon aikaan liittyvää, muita ihmiskohtaloita...

***

Luettiin 8- ja 11-vuotiaiden vauhtipoikien kanssa jatkokertomuksena iltaisin Lähteen rannalla elämä. Meinasi parku tulla, kun kirja loppui: tarina naulitsi kuulijansa aivan uskomattomalla tavalla! Juteltiin asioiden taustoista ja tutkittiin, millaisia olivat vanhat esineet ja työtavat, joista monet ovat vielä itselleni lapsuudesta tuttuja.

Lämmin kiitos tarinasta, jolle kovasti toivoisimme jatkoa ��